Aloittaessani tätä blogia, oli jalo ajatukseni tallentaa tänne kaikki lukemani kirjat. Pitää eräänlaista kirjapäiväkirjaa. Syystä, että muistaisin, mitkä kaikki kirjat olen lukenut. Toisin kävi.
Arkielämä on täynnä kiirettä. Lukeminen vie mennessään lomilla. Niin monta lomalla luettua kirjaa on jäänyt laittamatta tänne talteen. Mutta, jos vaikka jotain aina silloin tällöin.
Viikon aikana olen lukenut kaksi Outi Pakkasen kirjaa. Viime viikolla luin Muistivirheen (Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2009) ja tänään sain luettua Seuralaisen (Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2010).
Olen outipakkasfani. Olen lukenut hänen kaikki jännitysromaaninsa. Hänen kirjoissaan on upeaa kuvausta Helsingistä. Koska itse asun täällä landella lähellä susirajaa ja tunnen stadia vain muutamien vierailujen perusteella, on mukava lukea paikoista, joista on itselläkin muistikuvia. Hänen kuvauksensa ruoasta on sitä luokkaa, että nälkäisenä sen lukeminen lähentelee itserääkkäystä ja kylläisenä tekee mieli mennä syömään jääkaappi tyhjäksi. Tai ainakin sitä huomaa miettivänsä, että vieläkö siitä kaksi viikkoa jääkaapissa lojuneesta bataatista saisi jonkun sopan väännettyä.
Näiden molempien kirjojen lopussa huomasin miettiväni, että tässäkö se nyt sitten oli. Juoni oli kummassakin mielestäni hieman vaisu. Mutta tarina vei kuitenkin mennessään ja jälkimmäisen kirjan luin olohuoneen sohvalla jälkikasvun seuratessa televisiosta huippumalleja, tyylitiimejä ja kauneusklinikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti